Blogin pitoa...

Teretulemast!

Valitettavasti kopioitu kuva, tästä kuvasta tuleekin mieleen hautajaisten suunnittelu (ei, en ole vielä kuolemassa, tietääkseni), mutta aiheesta myöhemmin lisää...

Joo, tervetuloa vaan tähänkin blogiin. Näin aloitetaan todella omaperäisesti tämäkin ;D En tiedä onko tästä iloa kenellekkään, mutta lähinnä itseni iloksi haluan kirjoitella vähän asioita (ja ajatuksia) muistiin, päiväkirjaa kun ei enää tule oikein tuolla vanhanaikaisella tyylillä pidettyä...

Aiheita joista olisi varmaan kirjoitettavaa (vaikkakaan ei kovin järjellistä...) on varmasti useita ja jokaista sivutaan vuorollaan. Eli EI, tämä EI ole laihdutusblogi (vaikka siitäkin varmaan tulen kirjottamaan, sitä kun elää tätä "Elämä keveämmäksi kampanjaa vol.24434") EIKÄ tämä ole kirja eikä musiikkiblogi vaikka niitäkin varmaan sivutaan. Eikä tämä ole pelkkä lapsiblogi, vaikka niistä sitä juttua varmaan riittääkin. Tämä blogi on MINUN blogi, ja siihen kirjoitan minä mitä minä haluan :D (ja tätähän ei tosiaan ole pakko lukea, senkin uteliaat paskiaiset ;D)

Ja sitten illan pääuutisiin... Kotona on vallallaan Harvinaisen rauhallinen hetki, Maxi (vajaa 4v. uhmis) on jo "hoitoon saateltu" eli survastu vaatteet päälle ja tyrkätty Isin riesaksi. Todennäköisesti se on vienyt sen hoitoon. Jos ei ole muistanut, en ylläty, ottakoon vaikka töihin maskotiksi kunhan ei kotiin tuo :D (ja todella, rakastan kyllä lapsiani, mutta tämä on Maxin eka hoitopäivä tämän vuoden puolella, viimeksi ollut joskus joulukuun puolivälissä, niin Äitillä alkaa olla hermot loman levon tarpeessa). Mini nukkuu vielä autuaasti, kohta pitäisi lähteä varovasti pientä dynamiittia herättelemään tissille ennen päivittäistä "mitä-tänään-pantaisiin-päälle-että-äiti-saisi-sinusta-hien-irti"-rumbaa.... Niin, siis olen huomannut että minulla on pientä taipumusta ylipukea noita lapsia. Varsinkin tätä pienintä. Reppana Mini hikipäässä makaa monta tuntia (autuaan onnellisena ja hiljaisena tosin) päiväunia kun Äiti ryttyyttää pitkin maita ja mantuja...

Tänään olisi taas lenkkipäivä. [Kyllä, koetan pudottaa painoani. Ei, en laihduta kun imetän. Hieno yhtälö, eikö vaan? ;) ] Treffit olisi puolentoista tunnin päästä toisen vaunuilijan kanssa tuossa risteyksessä. Ja mä tiedän jo nyt että mä myöhästyn.. (mä myöhästyn joskus AINA!) 5km jos kävisi reippaasti työntelemässä, änkäytyisi kahville ja katselemaan lastenvaatteita (P.op, metsola jne. TAIVAS! Rakastan pukea noita pieniä siististi kun itse olen tällainen Huoleton Hulda pukeutumisen suhteen) ja sieltä völläytyisi Muorin kautta hakemaan Maxia hoidosta. Suunnitelmahan se sekin, katsellaan vaan miten se kusee ;D

Sori Jaana, nyysin sun ottaman kuvan, meidän nykyisistä vaatteista :D Tässä siis mm. ihanat Metsolan Äggit ja Meandin pilvipyllyt <3

Kyllä, tämä alku oli tylsä, harmaa, hajuton ja mauton, mutta ei se mitään. Tervetuloa minun elämään ;D

Maxi ja Mini jouluna

Piristyksenä kerron pienen tarinan..

Isi tuli illalla kysymää missä asennossa nukun.. noh, tokasin että kyljellään, se rupes selittämään että haen turvaa (oli lukenu just netistä noista uniasennoista jne...) ja oon tämmönen ja semmonen ihminen ja sit se kysy miten hän nukkuu. no vastasin että selällään, yleensä käsi otsan päällä, sit se selitti taas että hän on perfektionisti jaadi-jaadi-jaa... arvatkaa repesinkö kun menin Maxin huoneesta sammuttamaan valon ja unimusat ja jätkä makaa mahallaan ilman peittoo, yöhousut ja pikkarit nilkoissa, kädet munissa :D Piti ihan kutsua Isi katsomaan, että "Mitäs tuo nukkumisasento kertoo?" Ja otettiinhan siitä vielä pakollinen valokuva jota voi sitten 15-vuotiaana finnejään häpeilevälle pojalle näyttää kun se tuo ensimmäisen kerran tyttöystävän näytille ;D

Ps. Kaikki jotka luki tämän päivityksen huutakaa ensin  "Hep" kovaan ääneen ja sitten jättäkää kommentti :D Mukava tietysti olisi jos joku lukisi tämän vaikka kirjastossa tai täydessä bussissa...