Uusia alkuja vol.2

Uusiin alkuihin kuuluu olellisesti taas uusi ruokavalio. Näin ollen ravintona toimii kaiken maailman "karppiruoka". Lähtötilannehan on rehellisesti tämä (tulee nyt sitten julkisesti, mutta kyllähän kaikki tämän jo silmällä näkee...): Huonokuntoinen, ylipainoinen ja itseään hyvin vähän rakastava ihminen. .Tavoitteena saada painoa alas, kuntoa ylös ja kenties hieman itsekunnioitusta ja itsevarmuutta. Räväkkähän mä olen, mutta sillä ei peitellä kiloja...

Speksit tältä aamulta: Pituus 157cm ja paino 102kg tasan (hui saatana!) bmi 41,38 eli sairalloinen ylipaino, Noh, tämähän oli tiedettävissä..

Eiliseen uuteen alkuun kuului 5km lenkki hampaat irvessä,  kyykkyhaaste, lankkuhaaste ja vatsalihashaaste. laitan niistä kuvat vielä tähän lisäks. Kuka muu lähtee messiin? Aikaahan noihin ei oikeasti mene sen kummemmin, mutta se vaatii vaan sen tekemisen.

Eiliseltä kaikki suoritettu ,tältä päivältä lankkuhaaste ja kyykyt tehty, vatsalihakset olis kohta vuorossa... Nyt pitäneekin lähteä tuonne lattialle punnertamaan.. Adjöö vaan ja jos uusia postauksia ei kuulu, tiedätte että se läski kuoli sydänkohtaukseen olohuoneen lattialla pakertaessaan ;)

Minä menen näillä ohjeilla, variaatioitahan on monia, rohkeasti mukaan!

Ps. Vedän taas Salaiset Virkkaajat kevät 2015-rinkiä (mukaan ei valitettavasti enää pääse) ja sieltä sain näin ihanan kortin <3

Pps. Virkkaan itselleni keväistä ympyräliiviä!

Arkea ja Uusi elämä vol.2143

Mitä meille kuuluu tänään?

Mitäs meille, ei kai sen paskempaa. Mini ja Maxi nukkuu kerrankin yhtäaikaa   päikkäreitä. Maxilla on vieläkin kuumetta ja Mini kitkuaa muuten vaan. Patriarkan kanssa oli tässä puhetta, kun hän kävi meitä ilostuttamassa ja sulostuttamassa läsnäolollaan, että Mini tuijottaakin niin häijysti, että voi olla että Maxilla on kurjat olot jahka kokoero vähän tasoittuu...

Tosiaan, Patriarkka kävi viihdyttämässä jälkikasvua, joten kutsuimme hänet mukaan meidän retkellemme. Yleensä meidän retkemme suuntautuu samaan leiripaikkaan Äidin laiskuuden ja saamattomuuden vuoksi. Sinne, keskelle luontoa on ilmestynyt luonnon muovaama makkaranpaistopaikka (takaksi ne taitaa kaupunkilaiset sitä kutsua...) Siellä voit nähdä ja kuulla omassa elinympäristössään, kuinka homo sapiensin poikaset kirmaavat luonnon tilassa äännelehtien villisti. Edes liikenteen melu (WRC tai GT4)  tai salametsästäjän piipun kuva (Far cry 3) ei hiljennä tätä yhdyskuntaa, eikä varsinkaan poikasia, jotka kiljuvat ja naukuvat sota, nälkä- ja kutsuhuutojaan! Tervetuloa meidän elämysmatkallemme! Lippuja saatavilla vain rajoitetun ajan valikoiduista myyntipisteistä!

Leiripaikassamme kasvaa synkimmän talven (joulun) ajan myös yksi havupuu.

Muuta

Kyllä, nyt on taas se hyvä aika vuodesta aloittaa uusi elämä. Ja tosiaan, alkuja on ollut monia, loppuja ei vielä näy... Hermo vinkuu kun viulunkieli tuon herkkulakon kanssa, mutta vinkukoon. Helpompi varmaan olisi pitää herkkulakkoa jos ei järjestäisi minkään valtakunnan kinkereitä, varsinkin kun se kokoluokka on suuruudenhulluuksissaan samoja luokkia mitä Ranskan hovissa aikanaan... Sehän tosiaan jatkuu vielä repsahtamisten takia... sinne hamaan tulevaisuuteen ;) No, ystävänpäiväkahvithan olivan VAIN kenraaliharjoitukset Pikku Prinssin Maxin syntymäpäiväjuhlia silmälläpitäen. Ja nekun ei todellakaan ole mitään "Luksusmammat"-budjetilla tehdyt juhlat, vaan herkut ovat tätien itsetekemiä :D Hm. Pitäsisi saada käännettyä tämä filosofia "elän syödäkseni" toisinpäin...

Mutta siinäpä tämän päivän tärkeimmät. Päivityksen lyhyydestä kertoo myös homo sapiens poikasten kutsuhuudot... Mutta sellainen alkuviikko! Ihanaa viikon jatkoa kaikille kahdelle lukijoilleni :D

Muistuttaa ilmeeltään hieman Miniä ja Maxia :D

Ps. Tässä raapustamani Uuden vuoden lupaukset: 

Uuden vuoden lupaukseni on seuraava:

- Karkkilakko joka pitää 30.6 asti. Pitänyt ainakin tähän asti

- Minimissään 2 liikuntakertaa viikko, min.30min/krt. Mielellään enemmän molempia, mut en lupaile liikoja, ettei mene penkin alle kokonaan. I'm working on it...

- Koetan olla armollisempi itseäni kohtaan, sekä oman peilikuvan että tekemisen/tekemättä jättämisen suhteen. Tämä se hankalin.

- Muistan ystäviäni ja teen heille aikaa, sillä he ovat elämäni pilarit, jotka pitävät minua pystyssä <3 Muistakaa tämä, minäkin muistan <3

- Teen jotain elämässäni jota en ole ikinä ennen tehnyt. En ole vielä keksinyt mitä, mutta jotakin :) Ehdotuksia?

- Yövyn teltassa (VAIKKA TAKAPIHALLA!!!) Odottelen hieman parempia kelejä...

Voisko ihanammin aamu enää alkaa..?

No voishan se varmaan. Jos heräisin jossain tropiikissa (tai vaikka vaan poissa kotoa ;D ) Mutta oli kyllä pääsääntöisesti ihan jees aamu. Molemmat isot miehet (Isi ja Maxi) sai taas lähdettyä molemmat omiin töihinsä (toinen kitisi enemmän kun toinen), joten rauha laskeutui maan päälle... Pyykkikone pyörii, tiskikone pyörii, kahvi on tippumassa ja pienin vielä nukkuu. Normaali aamu siis? Ainoastaan aamukiukku meillä jäi tänä aamuna kokonaan pois, kun Maxia ei tarvinnut herättää. Reipas mies heräsi ihan itse ennen kuutta (kello soimassa puoli seitsemältä) joten tein vielä pika käskynjaon ja komensin lapsen omaan jalkopäätyyni nukkumaan (itsellänihän ei ollut minkäännäköistä intohimoa herätä ennen kellon soittoa...)

Hyvä mieli tuli taas vaa'alla käydessä, taas näytti pikkusen pienempää lukemaa kun viime viikolla. Tässä ei nyt vauhdilla brassailla, mutta minulle riittää että suunta on oikea. Rantakuntoon kesäksi 2054? :) Ja tosiaan, kuten ystäväni minua aina muistuttaa, rantakunnossa ne hylkeetkin on...

Mini tekee hampaita, kitkuaa ihanasti <3

... joo, alkuhan on kirjotettu pari tuntia sitten :D Tälleen pätkittäin kun tämä "oikea elämä" sotkee tätä virtuaalista ;D

Niin, niistä hautajaisista. Asiahan on sinänsä ajankohtainen että Isin ukki painetaan lauantaina maan multiin. Itsestäni (kuin myös Isistä) tuntuu ihan hupsulta työntää satoja euroja kukkiin, mitkä "romottaa" arkun päällä hautauksen ajan ja that's it. (Anteeksi karkea ilmaisuni, eikä ole tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä, ilmaisin vain mielipiteeni) Jotenkin tuntuu että nyky-yhteiskunnassa on ajauduttu siihen, että kenellä on kallein ja hienoin kimppu, suree eniten? Tai tämä tunne minulla on jäänyt kaikista hautajaisista joihin itse olen osallistunut. Näin ollen, täten määrän, ystävät armaat;

Kun minusta henki karkaa, ja tulee hautajaisten aika tässä olisi muutama käsky pyyntö:

- Kukkia ette perkele sitten haudalle tuo, kun korkeintaan YHDEN (1kpl) Gerberan tai pari päivänkakkaraa (myös marketat kelpaa ;D) tai mitä nyt marketista sattuu löytymään. Myös kaktus kelpaa, kuvaa minua: pyöreä ja piikikäs... CAPISH?
(Kerätkää ennemmin kukkarahoista kolehti jolla maksatte ne mun hautausbileet, ettei kaik jää Isin tai Minin ja Maxin maksettavaksi, miehän oon niin persaukinen, että jos minun perinnöstä bileet järkätään niin se on Pirkka-kahvit ja pakastepullat...)

- Pidätte hyvät bileet. Saa itkee, kunhan itkette ilosta ;D Suotta niitä surun kyyneleitä enää on vuodattaa, en oo jakamassa "kuka suree parhaiten"-palkintoa :D

- Pidätte naamiaisjatkot saunaillan ja otatte viskinaukut mulle. Mielellään jotain oikeata viskiä eikä mitään kissankusta :) Ja jammaatte aamuun asti (mutta ilman lapsia). Täälläkin on sitten turha parkua, ei oo niitä bileitä sitä varten järkätty.

- Ja katotte sitten että siellä soitetaan ainakin Nickelbackin Never gonna be alone. Ja tietty muutakin musiikkia ;D

- Tuokaa jokainen ainakin yksi valokuva minusta, joka kuvaa minua tms. (esim. lihanriiputuskuva...) ne voi sitten jättää Minille ja Maxille <3

- Jos jään piuhojen päähän, niin 2 vuotta on maksimi mitä katotte, sitten sähköt poikki. Jos tilanne näyttää huonolta, niin jo aiemmin. :)

- Jos jään vihannekseks, niin nirri pois. (sori tälleen karkeesti ilmaistu...)

- Nauttikaa, eläkää, naurakaa!  Uskaltakaa rakastua ja rakastaa!

- Älkää nostako mua jalustalle, mussa on vikoja ihan tarpeeks, enkä ole täydelllinen. (siis tälleen kuoleman jälkeen, ei ihminen muutu pyhimykseksi vaikka kuoleekin)

- Jos tulen kummittelemaan niin älkää säikkykö ;D Lupaan käydä nipistämässä varpaasta teistä jokaista jos tänne asti pääsen <3

Siis joo, muunmuassa tämmönen löytyy netistä: http://www.begravningsbyran.net/uploads/begravning-fin.pdf

Itse ajattelin, että jokainen meistä lähtee kuitenkin vuorollaan, ennemmin tai myöhemmin. Haluan itse helpottaa ainakin omaisiani, oli se lähtö sitten tosiaan nyt tai vasta 60 vuoden päästä (mitä myöhemmin sen parempi). Ja ei, en oo suunnitellut liittyväni ilmavoimiin ihan heti, tämä vaan tuli tälleen mieleen hautajaisten alla. ja tähän muutama mieltä piristävä, synkän huumorin kuva :D

Ihanaa päivää ja viikon loppua! Oikein mieltä piristävää! Tämä mamma sai iltavapaan kiitos Kettupikkuliskon, joka hakee Minin illaksi hoitoon ja Maxin yöksi. Ehana <3

(Ja vieläkin saa huudella "HEP!")

Blogin pitoa...

Teretulemast!

Valitettavasti kopioitu kuva, tästä kuvasta tuleekin mieleen hautajaisten suunnittelu (ei, en ole vielä kuolemassa, tietääkseni), mutta aiheesta myöhemmin lisää...

Joo, tervetuloa vaan tähänkin blogiin. Näin aloitetaan todella omaperäisesti tämäkin ;D En tiedä onko tästä iloa kenellekkään, mutta lähinnä itseni iloksi haluan kirjoitella vähän asioita (ja ajatuksia) muistiin, päiväkirjaa kun ei enää tule oikein tuolla vanhanaikaisella tyylillä pidettyä...

Aiheita joista olisi varmaan kirjoitettavaa (vaikkakaan ei kovin järjellistä...) on varmasti useita ja jokaista sivutaan vuorollaan. Eli EI, tämä EI ole laihdutusblogi (vaikka siitäkin varmaan tulen kirjottamaan, sitä kun elää tätä "Elämä keveämmäksi kampanjaa vol.24434") EIKÄ tämä ole kirja eikä musiikkiblogi vaikka niitäkin varmaan sivutaan. Eikä tämä ole pelkkä lapsiblogi, vaikka niistä sitä juttua varmaan riittääkin. Tämä blogi on MINUN blogi, ja siihen kirjoitan minä mitä minä haluan :D (ja tätähän ei tosiaan ole pakko lukea, senkin uteliaat paskiaiset ;D)

Ja sitten illan pääuutisiin... Kotona on vallallaan Harvinaisen rauhallinen hetki, Maxi (vajaa 4v. uhmis) on jo "hoitoon saateltu" eli survastu vaatteet päälle ja tyrkätty Isin riesaksi. Todennäköisesti se on vienyt sen hoitoon. Jos ei ole muistanut, en ylläty, ottakoon vaikka töihin maskotiksi kunhan ei kotiin tuo :D (ja todella, rakastan kyllä lapsiani, mutta tämä on Maxin eka hoitopäivä tämän vuoden puolella, viimeksi ollut joskus joulukuun puolivälissä, niin Äitillä alkaa olla hermot loman levon tarpeessa). Mini nukkuu vielä autuaasti, kohta pitäisi lähteä varovasti pientä dynamiittia herättelemään tissille ennen päivittäistä "mitä-tänään-pantaisiin-päälle-että-äiti-saisi-sinusta-hien-irti"-rumbaa.... Niin, siis olen huomannut että minulla on pientä taipumusta ylipukea noita lapsia. Varsinkin tätä pienintä. Reppana Mini hikipäässä makaa monta tuntia (autuaan onnellisena ja hiljaisena tosin) päiväunia kun Äiti ryttyyttää pitkin maita ja mantuja...

Tänään olisi taas lenkkipäivä. [Kyllä, koetan pudottaa painoani. Ei, en laihduta kun imetän. Hieno yhtälö, eikö vaan? ;) ] Treffit olisi puolentoista tunnin päästä toisen vaunuilijan kanssa tuossa risteyksessä. Ja mä tiedän jo nyt että mä myöhästyn.. (mä myöhästyn joskus AINA!) 5km jos kävisi reippaasti työntelemässä, änkäytyisi kahville ja katselemaan lastenvaatteita (P.op, metsola jne. TAIVAS! Rakastan pukea noita pieniä siististi kun itse olen tällainen Huoleton Hulda pukeutumisen suhteen) ja sieltä völläytyisi Muorin kautta hakemaan Maxia hoidosta. Suunnitelmahan se sekin, katsellaan vaan miten se kusee ;D

Sori Jaana, nyysin sun ottaman kuvan, meidän nykyisistä vaatteista :D Tässä siis mm. ihanat Metsolan Äggit ja Meandin pilvipyllyt <3

Kyllä, tämä alku oli tylsä, harmaa, hajuton ja mauton, mutta ei se mitään. Tervetuloa minun elämään ;D

Maxi ja Mini jouluna

Piristyksenä kerron pienen tarinan..

Isi tuli illalla kysymää missä asennossa nukun.. noh, tokasin että kyljellään, se rupes selittämään että haen turvaa (oli lukenu just netistä noista uniasennoista jne...) ja oon tämmönen ja semmonen ihminen ja sit se kysy miten hän nukkuu. no vastasin että selällään, yleensä käsi otsan päällä, sit se selitti taas että hän on perfektionisti jaadi-jaadi-jaa... arvatkaa repesinkö kun menin Maxin huoneesta sammuttamaan valon ja unimusat ja jätkä makaa mahallaan ilman peittoo, yöhousut ja pikkarit nilkoissa, kädet munissa :D Piti ihan kutsua Isi katsomaan, että "Mitäs tuo nukkumisasento kertoo?" Ja otettiinhan siitä vielä pakollinen valokuva jota voi sitten 15-vuotiaana finnejään häpeilevälle pojalle näyttää kun se tuo ensimmäisen kerran tyttöystävän näytille ;D

Ps. Kaikki jotka luki tämän päivityksen huutakaa ensin  "Hep" kovaan ääneen ja sitten jättäkää kommentti :D Mukava tietysti olisi jos joku lukisi tämän vaikka kirjastossa tai täydessä bussissa...